Kirjaillen

 Kun hurahtaa johonkin harrastukseen niin siitä ei pääse irti.  Enkä ole oikeastaan koittanutkaan.  Keräilen vanhoja oman kaupunkini Porin postikortteja.  Mustavalkoisia, joita alkaa olla vaikea löytää.  Niitä ei kerry montaa korttia vuodessa, koska niitä ei ole paljon, koska ne maksavat välillä paljon, koska niitä ei löydy kuin netistä tai keräilytapahtumista.  Välillä ostan jo vanhoja valokuvia. En tiedä mikä kaipuu minulla on kortteihin.  En niin kovin ole kiinnostunut kirjoitetusta historiasta, kuvat kiinnostavat enemmän.  Vanha totuushan on, että kuvat näyttävät enemmän, kuin monta sanaa.  Tässä muutama kortti kokoelmistani.  Ei kai se sen ihmeellisempää ole.  Toiset keräävät postimerkkejä toiset jotain muuta. Raatihuone Korttien hinnat riippuvat siitä, kuinka hyväkuntoisia ne ovat tai iästä.  Hinnat heiluvat n. 5 € hinnasta 20€.  Joskus voi saada halvennusta jos ostaa monta.  Katselen omia korttejani silloin täl...

  Auto on kulkuväline, jota alkaa tarvita jo hiukan kaupungin ulkopuolella.  Julkinen liikenne on vähennetty tai kokonaan lopetettu monesta paikasta.  Jäljellä voi olla vanha auto, jolle joka vuosi annetaan tekohengitystä, että se kestäisi vielä vähän aikaa.  Ajoaika loppuu siihen jos korjauskulut ovat suuremmat, kuin auton arvo.   Kaikkien aika loppuu joskus.  Niin ihmisten, kuin autojenkin.  Itselläni olisi vielä ajoaikaa rutkasti.  En sure autoa, kun siitä joudun luopumaan.  Se voi olla hyvä asia jos pääsee muuten liikkumaan.   Auto alkaa olla ylellisyysesine, varsinkin vähävaraisille.  Kaikki kallistuu.  Auton osat ovat yllättävän kalliita, korjauskulut siihen päälle.   Olen huomannut, ettei ole autoliikkeissä enää takapihan autoja, joita voisi käydä kuikuilemassa.  Kaikki ovat siirtyneet nettiin.   Kulkuvälineinä ovat oman auton jälkeen jalat, polkupyörä, linja-auto, taksi ja  senior...

  Olen puutarhan harrastaja ja siihen liittyen alkaa välillä runosuoni sykkimään.   Suristen, pöristen lentäen, viilettäen armeija mehiläisten koko joukko kimalaisten kukkien meden imijät siitepölyn pöllyttäjät tekevät hyvän työn suuren luokan esityön Puutarhoista on tullut monen ihmisen henkireikä tässä hektisessä maailmassa. Tule puutarhaan aistit auki tule nauttimaan avaa kausi tuoksuun hurmaavaan loppuu arki hauskaa tulvillaan kukkii kaikki

  Toisesta maailman sodasta ja natsien julmuudesta on kirjoitettu miljoonia sivuja.  Kirjoja ilmestyy aina lisää.  Tämä Buzzy Jacksonin kirja Punatukkainen tyttö on yksi niistä.   Se kertoo erityisesti Hollannin miehittämisen ajasta ja vastarintaliikkeen toiminnasta yhden pienen ryhmän tekeminä. Pääosassa on Hannie Schaften ja hänen  lyhyestä ajastaan vastarintaliikkeen toiminnassa.  Kirja on tosipohjainen.  Se perustuu ystävien kertomiin asioihin tapahtumista.  Osa on tietenkin fiktiota.  Hannie ei kirjoittanut mitään elämästään. Alku kirjan kertomuksessa tuntuu ensin romanttiselta  haihattelulta tehdä jotain juutalaisten ystävien turvaamiseksi.  Hannie oli oikeudentuntoinen ihminen.  Ketään ei voi eikä saa tappaa uskonsa takia. Asiat kuitenkin etenevät huonoon suuntaan, kuten sodissa on tapana.   Vastarintaliikkeellä on hyvin pienet mahdollisuudet vaikuttaa suuriin tapahtumiin. Pienet iskut tuovat toivoa. ...

Näin minä sen aloittaisin:  Sukuunsa tullut Näin sanotaan jos muistuttaa edesmenneitä ulkonäkönsä tai tapojensa suhteen.  Näinhän se on jokaisella, niin minullakin.  Geenit antavat ulkonäön ja sairaudet.  Olosuhteet antavat loput.  Oma oppiminen ja halut vievät eteenpäin. Sotien jälkeen syntyneenä, vähän suurien ikäluokkin, elämä oli edelleen niukkaa, mutta toiveikasta.  Olen suunnitellut elämäni tarinan kirjoittamista pitkään.  Se ei ehkä tavallisuudessaan ole kiinnostava, mutta meitä on paljon tavallisia ihmisiä. Elämäni tarinan kirjoittamisen miellän, kuin kaapin tyhjentämisenä., mitä kaikkea ryönää se pitää sisällään.  Oven ollessa kiinni, tuntuu, ettei siellä ole mitään.  Ovet aukaistuani sieltä putoilee muistoja ja tapahtumia sekä tarinoita tulvimalla. Miten ne sitten kirjoittaa ja asettelee muotoon, joka kiinnostaisi joitakin ihmisiä.  Paljon on oppaita ja oppitunteja kansalaisopistoissa.  Ne omat muistot on kuitenkin muistel...

 Olen löytänyt taas suomalaisenkin dekkarimaailman.  Ensin luin Max Mannerin Hirvikallio dekkareita.  Ne olivat mukaansa tempaavia tapahtumiltaan.  Niissä oli monessa Hirvikallion omaan elämään liittyviä tapahtumia.  Nyt löysin toisen Maxin eli Max Seeckin dekkarit.  Ensimmäisen osan jo luin ( Uskollinen lukija)ja se oli loppuosaltaan vähän mysteerinen.  Mahtoiko johtua aihevalinnasta, joka vei lukijan sellaisiin tapahtumiin, joita ei uskoisi todeksi.  Osaksi ne eivät varmasti olleetkaan. Toisaalta pidän selkeistä tapahtumakuluista.  En halua jäädä miettimään mitä siinä oikein tapahtui. Siinä mielessä ensimmäisen Maxin eli Mannerin dekkarit olivat selvempiä seurata. Seeckin kakkososa Pahan verkko odottaa lukemista.  Toivottavasti siinä pääsen kärryille koko ajaksi.   Olen aika vähän lukenut suomalaisten naisten kirjoittamia dekkareita, muita kirjoja kyllä paljonkin.  Satu Rämö on poikkeus.  Ne olen lukenut kaikki....

  Kummallista aikaa eletään.  On monia joilla menee ihan hyvin ja toisia, joilla ei mene niin hyvin.  Osa ihmisistä haluaa silti panostaa ja halveksia ihmisiä, joilla menee tosi huonosti.   Sota on meilläkin ollut jo monta vuotta vahvasti läsnä, vaikka ei kotimaassa taisteltaisikaan.  Vihollinen on rajan takana ja kylvää droneja ja raketteja naapurimaahan.   Ihmisvihaajia, koulukiusaajia ja rasisteja on netti pullollaan.  Ilmeisesti suomalaisilla menee vielä liian hyvin. Kaikilla pitäisi olla niin paljon töitä ja tekemistä, ettei ehtisi joka paikassa mollaamaan kanssaeläjiä.  Toisaalta töitä ei ole kaikille. Ahdistun sotauutisista ja väkivallan teoista.  Kun niitä vatvotaan uutisissa kuukausikaupalla niin pakostikin ne valtaavat mielen.  On välillä pakko pitää taukoa uutisista.  Niitä ei pääse pakoon millään. Varsinkin lasten tilanne ympäri maailmaa on järkyttävä.  Tavallinen ihminenkin voi tehdä jotain pientä.  ...

 Moni varmaan uskoo tai jopa tietää, ettei seniori - ikäinen pysty luomaan mitään uutta.  He ovat kaikki väärässä.  Siihen ei liity ikä millään lailla.  Jos on tahtoa ja halua, niin vain taivas on rajana tai hauta. Kirjoituksen harrastaja on väliinputoaja.   Jos taidot eivät riitä kirjan kirjoittamiseen ja kirjoittamisen halu on valtava.  Silloin ei auta muu, kuin ryhtyä työhön. Jokapäiväinen kirjoittaminen on avainasemassa.  Pieni pätkä voi saada aivoissa aikaan ajattelumyrskyn..  Parempi laittaa sen tuottama tulos paperille myöhempää käyttöä varten, kuin antaa painua unohduksiin.  Kirjoittaminen on hyvää mielialalääkettä ja vie eteenpäin.  Terapiamuotona kirjoittaminen on yhtä hyvä, kuin maalaamalla  harjoitettu taideterapia.  Kirjoittaminen voi saada lukot aukeamaan.   Ikääntymisestä ja unohtamisesta tein runonkin.  Parempi kuin kirjoittaa muistiin, ettei unohdu. Vanhuus Vanhuuden hämärähetket ei muista, ...

 Olen seurannut Yle Areenasta sarjaa Tiettömän taipaleen takana, joten osasin kuvitella tämän kirjan maisemaa.  Kirjan nimi on Näkymättömät, joka on ensimmäinen osa kirjoittajalta Roy Jacobsen.  Se kertoo perheestä, jonka keskushahmona on Ingrid.  Perhe on pieni, joka raataa kallioisella saarella kalastuksen, lampaiden ja monen muun kanssa raapiakseen kokoon perheen tarvitseman elatuksen.  Perheessä on aluksi neljä aikuista ja pieni Ingrid.  Vaikka puheita ei paljon pidetä niin kaikista pidetään huolta. Kaikilla perheen jäsenillä on vahva usko pärjäämiseen, eikä oikein ole muuta mahdollisuutta.  Joko pärjää tai lähtee pois.  Siellä ollaan kuolemaan saakka.  Tämä kuvaus  on 1900 - luvun alusta, jolloin ei ollut mukavuuksia eikä muuta tapaa viestiä toisille, kuin soutaa tai purjehtia naapurisaarille.   Tätä lukee enemmänkin seikkailuna, kuin tositapahtumina.  Uskon sen olevan totta siinä ajassa.  Nykyisin voi mennä asum...

  Auringonlaskut aina innoittavat minua kehittelemään jotain runonpoikasta.  Tämä kuva on viime kesältä.  Monikin pitää varmaan tällaisia runoja naiiveina ja lapsellisina, mutta minulle ne tuovat mieleen jonkun hyvän tapahtuman tai mielikuvan.  Ei kannata liikaa ajatella mitä muut ovat mieltä.  Runoa voi kehitellä tai parantaa samoin kuin muuta tekstiä. Värikäs auringonlasku on kuin kukallinen tasku pilvitakki ympärillä riekaleinen se on kyllä Yön yli kas maapallo pyörii huomenen koitossa kiipii kirkastaa aurinko taivaan pääsemme valoisaan laivaan.

 Tämä kirja oli pakko ottaa heti käsittelyyn.  Kirja on jännitysromaani, jonka on kirjoittanut suomenruotsalainen Johanna Holmström.  Se on paljonkin erilaisempi, kuin omat lukukokemukseni.  En ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan.  Hän on paljon kehuttu kirjailija.  Täytyy katsella muitakin hänen kirjojaan.   Tämä on siitä erikoinen, että se on sijoitettu Kuhmon maisemiin.  Lähdin lukemaan vähän tunnustellen ja epäluuloisena, mitähän tämäkin käsittelee.  Juoni vei kuitenkin mukanaan, Pääasiana oli mielestäni mitä voi ja saa tehdä, ettei läheiset tuomitse.  Jokaisella pitäisi olla lupa tehdä oman elämänsä ratkaisut.  Tietysti siihen liittyy muut ihmiset ja heidän mielipiteensä miten pitää elää.  Tässä kirjassa Gloria haluaa elää Ekokylässä omaa elämäänsä muista erossa.  Syitä siihen kelataan riitaisesti.  Väkivaltaakin siihen liittyy.  Joku on uskottavampi kuin toinen. Jännitys säilyy ja tihenee koko ajan....