Näin minä sen aloittaisin: Sukuunsa tullut
Näin sanotaan jos muistuttaa edesmenneitä ulkonäkönsä tai tapojensa suhteen. Näinhän se on jokaisella, niin minullakin. Geenit antavat ulkonäön ja sairaudet. Olosuhteet antavat loput. Oma oppiminen ja halut vievät eteenpäin.
Sotien jälkeen syntyneenä, vähän suurien ikäluokkin, elämä oli edelleen niukkaa, mutta toiveikasta. Olen suunnitellut elämäni tarinan kirjoittamista pitkään. Se ei ehkä tavallisuudessaan ole kiinnostava, mutta meitä on paljon tavallisia ihmisiä.
Elämäni tarinan kirjoittamisen miellän, kuin kaapin tyhjentämisenä., mitä kaikkea ryönää se pitää sisällään. Oven ollessa kiinni, tuntuu, ettei siellä ole mitään. Ovet aukaistuani sieltä putoilee muistoja ja tapahtumia sekä tarinoita tulvimalla.
Miten ne sitten kirjoittaa ja asettelee muotoon, joka kiinnostaisi joitakin ihmisiä. Paljon on oppaita ja oppitunteja kansalaisopistoissa. Ne omat muistot on kuitenkin muisteltava ja kerättävä sieltä muistoista sanoiksi ja kuviksi. Kehtaaminen on monelle se vaikein asia. Mitä kehtaa sanoa itsestä ja läheisistä.
Olen vielä itse elämäni tarinan kirjoittamisessa ihan alkuvaiheessa. Lapsuuteni kuvamisessa ja leikeissä. Vielä on pitkä matka tehtävänä. En tiedä saanko sitä koskaan valmiiksi, mutta muisteleminen on mukavaa.
