Toisesta maailman sodasta ja natsien julmuudesta on kirjoitettu miljoonia sivuja. Kirjoja ilmestyy aina lisää. Tämä Buzzy Jacksonin kirja Punatukkainen tyttö on yksi niistä. Se kertoo erityisesti Hollannin miehittämisen ajasta ja vastarintaliikkeen toiminnasta yhden pienen ryhmän tekeminä.
Pääosassa on Hannie Schaften ja hänen lyhyestä ajastaan vastarintaliikkeen toiminnassa. Kirja on tosipohjainen. Se perustuu ystävien kertomiin asioihin tapahtumista. Osa on tietenkin fiktiota. Hannie ei kirjoittanut mitään elämästään.
Alku kirjan kertomuksessa tuntuu ensin romanttiselta haihattelulta tehdä jotain juutalaisten ystävien turvaamiseksi. Hannie oli oikeudentuntoinen ihminen. Ketään ei voi eikä saa tappaa uskonsa takia.
Asiat kuitenkin etenevät huonoon suuntaan, kuten sodissa on tapana. Vastarintaliikkeellä on hyvin pienet mahdollisuudet vaikuttaa suuriin tapahtumiin. Pienet iskut tuovat toivoa. Hannie kokee rakkauden toisen jäsenen kanssa.
Hannien vahva vastarintaisuus tuo ihailua ja hänet muistetaan kauan sodan jälkeen. Kirja oli mielenkiintoinen lukea. Kuitenkaan en haluaisi enää muistella sotaa. Vallanhaluisia päälliköitä nousee aina uudestaan.
