Markus Leikola, Sakean veren vuosi paneutuu Sisällisodan tai valkoisten Vapaussodaan aikaan. Kertomus kertoo tavallisten ihmisten ajatuksista, teoista ja tunteista. Se on ollut aika, joka oli epäselvää ja rankkaa aikaa.
En ole lukenut Leikolan kirjoja aikaisemmin. Tämä oli vahvaa tekstiä. Kumpikin osapuoli kärsi tapahtumista. Yksittäinen ihminen on heikoilla, oli päättäjiä kumpi puoli tahansa. Sinne mentiin mihin käskettiin ja tehtiin mitä käskettiin. Kostonkierteeseen joutui jokainen.
Sotia muistellaan monta vuosikymmentä. Silti niistä perhetasolla vaietaan, niin kuin tapana on Suomessa. Kaikilla oli siinäkin sodassa omaisia tai ainakin läheisiä. Julmaa ja veristä aikaa. Sattuman varaisesti saattoi joutua vangiksi tai tapetuksi.
( Oman isäni isä oli Vapaussodan invalidi ja isäni äidin isä kuoli Viipurin vankileirillä punaisten puolella. Koskaan en kuullut heidän puhuvan sodasta tai menetetyistä)
Tosiasioista ja historiallisesta totuudesta en tiedä, mutta on hyvä lukea mitä voisi tapahtua, kun veli sotii veljeään vastaan.
