Olen löytänyt taas suomalaisenkin dekkarimaailman. Ensin luin Max Mannerin Hirvikallio dekkareita. Ne olivat mukaansa tempaavia tapahtumiltaan. Niissä oli monessa Hirvikallion omaan elämään liittyviä tapahtumia. Nyt löysin toisen Maxin eli Max Seeckin dekkarit. Ensimmäisen osan jo luin ( Uskollinen lukija)ja se oli loppuosaltaan vähän mysteerinen. Mahtoiko johtua aihevalinnasta, joka vei lukijan sellaisiin tapahtumiin, joita ei uskoisi todeksi. Osaksi ne eivät varmasti olleetkaan.
Toisaalta pidän selkeistä tapahtumakuluista. En halua jäädä miettimään mitä siinä oikein tapahtui. Siinä mielessä ensimmäisen Maxin eli Mannerin dekkarit olivat selvempiä seurata. Seeckin kakkososa Pahan verkko odottaa lukemista. Toivottavasti siinä pääsen kärryille koko ajaksi.
Olen aika vähän lukenut suomalaisten naisten kirjoittamia dekkareita, muita kirjoja kyllä paljonkin. Satu Rämö on poikkeus. Ne olen lukenut kaikki. En tiedä syytä varmaksi miksi suomalaisnaisten kirjat eivät kiinnosta niin paljon. Luenhan ruotsalaisten ja tanskalaisten naisten dekkareita paljon.
Naiset osaavat kyllä luoda jännittäviäkin kirjoja. Ne ovat jotenkin pitkittyvää jännitystä.
