Kiinnostuin tästä kirjasta, koska pidän yleisurheilusta ja Miika Nousiaisen esiintymisestä Pitääkö olla huolissaan ohjelmassa. Nousiainen on ironian taitajana jos ei nyt mestari niin aika hyvin toisessa sijassa kiinni. Pidän Jari Tervoa parempana. Kirja kertoo Nousiaisen kilvoittelusta 400 m juoksun Suomen parhaan juoksijan tittelistä 50 vuotiaana. Se on mielestäni kunnioitettava tavoite.
En ole mistään kirjasta lukenut niin paljon julkisuuden henkilöiden nimiä, kuin tässä, jos ei seiskalehteä ota lukuun. Hän ei käytä niitä, luullakseni, ivatakseen vaan vertauskuvina. Jos ne hänen mielestään siihen sopivat.
Hörähtelin moneen kertaan tekstiä lukiessani. Tätä oli oikein hauska lukea. Mielenkiintoisen tästä tekee myös tarkat tiedot miten hän pyrkii tavoitteeseensa. Ei tämän kaltaisiin tuloksiin ihan kylmiltään ole voinut lähteä. Liikuntaa on tarvinnut olla paljon ennen tätäkin. Tämän avulla joku voisi yrittää samaa.
Mielestäni Miika Nousiainen kirjoittaa enemmän kokemuksistaan muissakin kirjoissaan, niin kuin kaikki kirjailijat. Tietysti on paljon fiktiota, tässä kirjassa ei niin paljon kuin muissa.
Kun Nousiaisen esiintymistä ja kirjoja seuraa niin ei voi välttyä tunteelta, että tätäkin on vähän väritetty. Tulokset silti kertovat puolestaan.
Sanat kuin kosketus, Anne Friedin ajatuksia, toimittanut Harri Markkula. Anne Fried oli aivan varmasti lämmin ihminen. Ajatteleva ja ihmismyönteinen. Vaikka olisi mitä mieltä uskonnosta ja uskomisesta niin ihmisten auttaminen elämässä ja kuoleman kohtaamisessa voisi ottaa oppia hänen tavastaan ajatella asioita.
En ole lukenut hänen teoksiaan tai kuunnellut haastatteluja. Tämä kirja kokoaa haastattelujen kirkkaimpia ajatuksia. Eräässä lehtihaastattelussa hän sanoi näin:
"Kaikki riippuu siitä, tahtooko ihminen vielä olla elossa ja luoda jotain. Jos hän todella tahtoo, se on kyllä mahdollista," Lehtihaastattelu 1997
Olen samaa mieltä. Elämä loppuu silloin kun loppuu, sitä ennen hän on elossa. Kaikilla on jotain annettavaa tässä elämässä.
Anne Fried ehti tehdä pitkässä elämässään paljon asioita. Hän koki paljon, mutta säilyi ihmisenä.
Lainaan tähän vielä yhden ajatuksen:
"Haluan oppia jotain uutta joka päivä ja toimia niin, että jokin hyvä asia toteutuu jonkun ihmisen elämässä. Silloin päiväni on saanut merkityksen. Ellei niin tapahdu, päivä on ollut tyhjä. Jokin pieni, merkityksettömältä näyttävä asia voi olla tärkeä toiselle ihmiselle - ja samalla myös minulle" Keskusteluja 1998
Presidenttiä valittaessa hänen odotetaan olevan koko kansaa edustava voima. Ei puolta, ei neljännestä vaan ihan koko kansaa edustava ja puoltava presidentti. Suomella tällainen mielestäni on. Ainakin pyrkii olemaan. Ainahan ei kaikkia voi miellyttää.
Usa:lla ei ole. Trump on varmaan historiaan riitaisin ja omahyväisin presidentti. Hän haluaisi olla diktaattori, kuten naapurissamme Venäjällä, vähän kauempana Kiinassa, Pohjois - Koreassa ja monissa Afrikan maassa.
Mistä näitä diktaattoreita nousee aina vaan. Kansa on heidät valinnut. Liian myöhään huomataan, mitä on tullut tehdyksi. Heitä nostavat ylöspäin valtaa hamuavat, jotka haluavat itsekin edes hiukan valtaa tai rahaa.
Tavallisella ihmisellä ei ole kuin yksi ääni, jolla voi vaikuttaa. Se on tärkeä. Luottamuksen ääni, jonka antaa sille henkilölle, jonka uskoo pitävän lupauksensa.
Ihminen on heikko vaikutuksille. Hänet voi puhua kannattamaan asioita lupailuilla, lahjuksilla tai kehumalla.
Toivon eläväni niin kauan, että Venäjä lopettaa sotimisen, Trump pyyhkäistään ulos Valkoisesta talosta, Pohjois - Korean ihmiset vapautuvat, Kiina ja Israel lopettavat laajenemisen. Toive voi olla uskomaton, mutta ei mahdoton.
Venäläisiä romaaneita ei ole suomennettu enää samassa määrin, kuin ennen. Tunnetusta syystä. Tämäkin romaani, jonka luin, on suomennettu 2018. Jelena Tsisovan Naisten aika. Yksinhuoltajan tytär Suzanna ymmärtää puheen, mutta ei puhu. Hän kommunikoi piirtämällä. Äiti Antonina käy töissä ja Suzannaa hoitaa kolme vanhaa naista.
Kirja kertoo venäläisestä, tavallisten ihmisten elämää vanhaan aikaan. Kaikesta on puutetta, jonotettava on kaikkea. Ruokaa, asuntoa ja televisiota. Televisiosta on iloa Suzannalle, jota ei ole päästetty tarhaan pilkkaamisen pelossa.
Kirja on mielenkiintoinen historiankin valossa. Ei ole ollut helppoa Venäjän ihmisillä silloin, kuten ei nykyäänkään. Tavallinen ihminen kärsii aina vallapitäjien oivalluksista.
Kirjailija Jelena Tsisova on palkittu Venäjän merkittävämmällä kirjallisuuspalkinnolla Bookerilla.
Kirjailjat eivät saa kirjojaan esiin mualla, kuin omassa maassaan. Ainoastaan muualla asuvat. Sananvapaus kärsii.
Olen ennenkin kirjoittanut postista mielipiteeni, eivätkä ne aina ole olleet hunajaisia. Ymmärrän, että kaikki maksaa, mutta tuntuu, että postin kulku on joka vuosi aina kalliimpaa, hankalampaa ja melkein mahdotonta. Tilatut postit vielä jaetaan ajallaan. Oma lähettäminen vain on kallistunut ja hidastunut. Lähetän kortteja vuosittain yli sata. Se johtuu harrastuksestani postcrossingista.
Olen sitä harrastanut nyt muutaman vuoden ja muuallakin tuntuu postin kulku hidastuvan. Muutama päivä sitten sain kortin Kiinasta. Se oli ollut matkalla 100 päivää. Tilatut paketin tulevat sieltä päin muutamassa päivässä, mutta kortin lento kesti siis sata päivää. Joskus kortit hukkuvat kokonaan. Ei pelkästään kaukomailta lähetetyt vaan Euroopastakin. Korttien lajittelu on monessa maassa jo koneistettu ja kadonnut kortti voi olla repaleisena jossain lattialla.
Monet postcrossingin harrastajat ovat jatkaneet vaikeuksista huolimatta monen monta vuotta. Jotkut ovat saaneet ja lähettäneet 10000 korttia. Meitä on monta sataa tuhatta.
Useat ihmiset haluavat joskus saada kortteja joltakin. Toiset keräilevät kortteja. Jotkut haluavat kuulla ihmisistä muualta.
Koitan melkein aina lähettää jotain mukavia kuvia Suomesta. Asioista joista itsekin pidän. Se alkaa vain olla välillä hankalaa. Postimaksut kortteihin tulevat aika kalliiksi.
Kortit voivat olla vanhoja, mutta kelpaavat lähettämiseen. Tärkeintä on tietenkin ajatus, haluan ilahduttaa saajaa. Joudun välillä etsimään kortteja monesta paikasta. Koitan nekin ostaa jostain halvemmasta paikasta. Nekin ovat kallistuneet, mutta eivät niin paljon kuin postimerkit.
Suomen luontoakin on joskus mukava esitellä. Ei ole pakko lähettää juuri sellaista korttia, kuin halutaan. Saa lähettää oman suosikkinsa.
Posti on vanha laitos enkä haluaisi sen pysähtyvän ja korttien lähettämisen loppuvan.
Suomalaiset osaavat tehdä suomalaisia huvittavia komedioita. Ainakin ovat osanneet aiemmin. Suomalaisten vuosikymmenien huumoripitoiset elokuvat istuvat lujasti muistoissani, varmaan monen muunkin. Niitä katsotaan uusintoina televisiosta ja tallenteina. Joskus katson niitä kokonaan, toisinaan hauskempia kohtia pätkinä.
Toiset repliikit ja roolisuoritukset ovat niin syvälle iskeytyneet aivojen poimuihin, että en koskaan halua mennä esim. kesäteattereihin katsomaan näitä moneen kertaan katsottuja. Ei niitä voi esittää kukaan paremmin.
Muutamia mainitakseni:
Siunattu hulluus
Aapelin ( Simo Puupponen) kirjoittama ja Rauni Mollbergin ohjaama komedia.
Kaksi vanhempaa veljestä lähtevät viemään nuorempaa veljestä Elmeriä, heidän mielestään hullua, hullujen huoneelle. Kaikenlaisia sattumuksia tapahtuu matkan varrella. Mukana Suomen selkeäpuheisempia näyttelijöitä oleva Topi Tuomainen, jörö johtajahahmo Mikko Nousiainen ja Elmeriä näyttelevä Martti Kuosmanen. Totista porukkaa, mutta saa katsojassa aikaan naurun hörähdyksiä.
Katsastus
Joni Skiftesvikin kirjoittama ja Matti Ijäksen ohjaama kulttielokuvanakin mainittu. Huippunäyttelijät Vesa Vierikko, Sulevi Peltola, Kaija Pakarinen ja Leojokelamainen Markku Maalismaa. Pienet repliikit: Pikku vikoja, helppo korjata.
Totisessa suorittamisessa on monta tasoa. Velikultamaista venkoilua ja vähän moitettakin seassa.
Suuresti ihailemani Heikki Turusen päästä ja kynästä ovat lähtöisin:
Simpauttaja ja Kivenpyörittäjän kylä
Simpauttaja on Veikko Kerttulan ohjaama. Ahti Kuoppalan roolisuoritusta on vaikea unohtaa. Pekka Rätykin saa kunniamaininnan. Maaseudun tyhjeneminen on vahvasti läsnä. Samoin kuin Kivenpyörittäjän kylässäkin. Markku Pölösen ohjaama.
Martti Suosalo, Henriikka Andersson ja Pertti Koivula. Häissä on koko kylän tavallisemmat ja erikoisemmat häävieraat. Juodaan ja juhlitaan. Pertti Koivula on kylän komeljanttari, muka soittaja ja ilon tuottaja, ainakin katsojalle.
Ei kannata unohtaa 1960 - luvulla tehtyä Komisario Palmun erehdys elokuvaa, jonka olen katsonut myös monta kertaa. Mika Waltarin kirjoittama ja Matti Kassilan ohjaama elokuva. Vakavasta aiheesta saa rattoisan elokuvan. Mukana Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela..
Näissä täytyy mainita, että kaikki ovat kirjailijoiden kirjoittamia Niitä on vatkattu moneen kertaan ensin kirjailijoiden päissä. Niitä ovat jatkojalostaneet käsikirjoittajat ja ohjaajat. Näyttelijät ovat tuoneet oman osaamisensa. On saatu vuosikymmeniä eläviä elokuvia.
En voi olla vielä mainitsematta kauhukomediaa Kuutamosonaattia, josta juuri menehtynyt Kari Sorvali sai Jussi - palkinnon pääosasta.
Paljon varmaan tehdään hyviä ja hauskoja elokuvia, mutta harvoja ihmiset muistavat vuosikymmenien jälkeen. Englantilaisilla on varmaan samanlainen huumorintaju, kuin suomalaisilla. Ei kai Neil Hardwick ja Jussi Tuominen olisi muuten saaneet läpi Tankki täyteen. Sisko ja sen veli ja Reinikaista suomalaisten sydämiin.
Rakastetun lapsen kuolema sekoittaa pienen perheen elämän tyystin. Siitä ei selviä isä, ei äiti eikä pojan isoisä. Fernando Aramburu on kirjoittanut sydäntä särkevän kertomuksen Poika. Kipu menee syvälle. Räjähdysonnettomuus, jossa kuolee 50 lasta. Heistä yksi on 6 vuotias Nuco.
Hän ei jää unohduksiin. Haudalla usein vieraileva isoisä alkaa olla harhainen ja pitåå puolitosissaan Nucoa hengissä olevana. Hän kärsii Nucon kuolemasta suuresti. Kaikki läheiset kipuilevat kuka mitenkin. Perheen ainoa lapsi on odotettu ja kaivattu. Lapsi oli toiveiden täyttymys. Lasta ei voi korvata.
Aramburu on kirjoittanut tositapahtumiin perustuvan ihmisiä järkyttäneen tapahtuman yhden perheen kohtalosta. Aina vanhemmat ovat peloissaan lapsen puolesta. Yleensä ei tapahdu mitään vakavaa. Toisinaan sattuu ja se rikkoo ihmisen sielun.
En tiedä kuinka monta kirjaa Aramburulta on suomennettu, muutama kuitenkin. Kannattaa lukea hänen muitakin kirjojaan.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
