Auringonlaskut aina innoittavat minua kehittelemään jotain runonpoikasta. Tämä kuva on viime kesältä. Monikin pitää varmaan tällaisia runoja naiiveina ja lapsellisina, mutta minulle ne tuovat mieleen jonkun hyvän tapahtuman tai mielikuvan. Ei kannata liikaa ajatella mitä muut ovat mieltä. Runoa voi kehitellä tai parantaa samoin kuin muuta tekstiä.
Värikäs auringonlasku
on kuin kukallinen tasku
pilvitakki ympärillä
riekaleinen se on kyllä
Yön yli kas maapallo pyörii
huomenen koitossa kiipii
kirkastaa aurinko taivaan
pääsemme valoisaan laivaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti