Herttainen, surullinen ja vähän väkivaltainenkin tarina vanhenemisesta ja parisuhteesta. Alma on jäänyt yksin ja alkaa keriä elämäänsä, sen minkä muistaa. Vanha, yksinäinen ja pelokas. Ane Riel on kirjoittanut sydämeen käyvän kertomuksen Almasta ja hänen miehestään kelloseppä Otosta.
Kirjasta käy ilmi, että Otosta tulee vanhetessaan vihainen vanha mies. Alma koittaa selvitä. Dementia tappaa vähitellen. Alma saa vielä pieniä onnenhetkiä ennen kuolemaa.
Olisi mielenkiintoista tietää miksi toiset ovat iloisia loppuun saakka ja toiset eivät. Tässä kertomuksessa ei ole muita ulkopuolisia, jotka välittäisivät, kuin naapurin pieni poika, joka tuo ilonhetkiä Almalle.
Suosittelen lukemaan kaikkien, joilla on vanhemmat tai ovat itse vanhoja.
