Uutisvyöryä

 Uutiset vyöryvät päälle joka suunnalta.  Ne ovat suurimmaksi osaksi huonoja ja vielä huonompia.  Olen jo vähän jättänyt joitakin uutislähetyksiä seuraamatta tai lukematta.  En ole helposti järkyttyvä ihminen, mutta ehkä uutiset jäävät johonkin alitajuntaan pyörimään ja seuraavat uneen tai muistuvat mieleen hiljaisena hetkenä.

Kaikenlaisia ennustajia ja asiantuntijoita pyörii studioissa kertomassa mitä mieltä ovat tilanteista maailmalla.  Kukaan ei kuitenkaan pysty lukemaan kenenkään ajatuksia.  Maailman isoimmilla mahtimailla on ydinaseita, mutta toivoisin etteivät he pääse niihin käsiksi.  Olisi joku järkeväkin roikkumassa ydinasesalkussa kiinni.  

En odota pelkästään positiivisia asioita uutisissa.  Kaikesta pitää kertoa.  Kaikenlainen liika selittäminen tai setviminen sekoittaa monen päätä.  Ei tiedä ketä uskoa tai kenen sanaan voi luottaa.

Iltapäivälehdet otsikoivat suurilla kirjaimilla milloin sitä, milloin tätä.  Välillä Putin on paniikissa, välillä uhkailee Eurooppaa.  Trump taas uhkailee Eurooppaa ja varottelee demokraateista.  

https://yle.fi/a/74-20244837

Rinna Kullaa on mielestäni asiantunteva Ukrainan asioissa, eikä niin tulisieluinen kuin jotkut muut puhujat.  Häntä voisi kuunnella enemmänkin.

Kun Saksankin touhuja seuraa, niin ei voi olla vertaamatta tapahtumia 80 vuoden takaisiin asioihin

Tässä seurataan valansuorittaneita Säkylässä.  Toivottavasti meidän nuoret eivät joudu sotatehtäviin.

Kaksi omaa kirjaa

 Haluan esitellä pari viimeistä kirjaani, omakustanteisia tietenkin.  Kärvivällisyyteni ei riitä jatkuvaan kehittelyyn.  Mieluummin epätäydellisiä kirjoja, kuin ei lainkaan kirjaa.  Minulla on jo sen verran ikää, ettei odottelu paranna asiaa.  Olen aina kirjoitellut lyhyitä tekstejä.  Ne tulevat helpommin paperille.  Kehittely jne.

Ensimmäisenä laitan muutaman ajatuksen kirjasta jonka nimi on kuvaavasti Lyhyttavaraa.  Siinä on lyhyitä sirpaleita tarinaa ja ajatelmia.

Kohdasta Elämän kokemus laitan muutaman mietteen

Kiitollisuuden velka on jäytävä tunne.  Miten korvata hyvä teko, kun ei olisi halunnut ottaa sitä vastaan.

Ojanpohjaa kulkemalla löydän mehevimmät vadelmat.

Talven kalvaina päivinä kesäpäivät tuntuvat unen näöltä.

Toinen kirja on runokirja, johon keräsin runoja pitkältä ajalta.  Sen painatin  Mediapinnassa, jolla oli kampanja ilmaisista runokirjoista, joita täytyi tilata itse vain 25 kpl.  Aina niitä voi jollekin lahjoitella.  Kirjan nimin on Kaipaus.  Ainahan jotain tai johonkin kaivataan.

Joki on virrannut

ohi elämäni

loputtomana 

ohi hiljenevien tehtaiden

ohi Kirjurinluodon

virran kulkua 

ei voi kääntää

vai voiko.

----------

Ihmiset

suljetulla osastolla

odottavat

ruokailua, vieraita

unta

odottavat

viimeistä hetkeä.

------

Nainen

peilin vanki

harmaat hiukset

ensi rypyt

vuodet vierivät

väriaineet

ryppyvoiteet

kaikki turhaa

vanhuus pilkistää silmistäni.

------

Vesi lipuu

varpaitteni yli

varpaat kuin rantakivet

veden hiomat.

------

Ratakierros

 Kiinnostuin tästä kirjasta, koska pidän yleisurheilusta ja Miika Nousiaisen esiintymisestä Pitääkö olla huolissaan ohjelmassa.  Nousiainen on ironian taitajana jos ei nyt mestari niin aika hyvin toisessa sijassa kiinni.  Pidän Jari Tervoa parempana.  Kirja kertoo Nousiaisen kilvoittelusta 400 m juoksun Suomen parhaan juoksijan tittelistä 50 vuotiaana.  Se on mielestäni kunnioitettava tavoite.

En ole mistään kirjasta lukenut niin paljon julkisuuden henkilöiden nimiä, kuin tässä, jos ei seiskalehteä ota lukuun.  Hän ei käytä niitä, luullakseni, ivatakseen vaan vertauskuvina.  Jos ne hänen mielestään siihen sopivat.

Hörähtelin moneen kertaan tekstiä lukiessani. Tätä oli oikein hauska lukea. Mielenkiintoisen tästä tekee myös tarkat tiedot miten hän pyrkii tavoitteeseensa.  Ei tämän kaltaisiin tuloksiin ihan kylmiltään ole voinut lähteä.  Liikuntaa on tarvinnut olla paljon ennen tätäkin.  Tämän avulla joku voisi yrittää samaa.  

Mielestäni Miika Nousiainen kirjoittaa enemmän kokemuksistaan muissakin kirjoissaan, niin kuin kaikki kirjailijat.  Tietysti on paljon fiktiota, tässä kirjassa ei niin paljon kuin muissa.  

Kun Nousiaisen esiintymistä ja kirjoja seuraa niin ei voi välttyä tunteelta, että tätäkin on vähän väritetty.  Tulokset silti kertovat puolestaan.

https://www.saul.fi/2024/08/21/seitsemas-paiva-goteborgin-mm-kisoissa-mitalit-eivat-tule-helpolla/

Aikuisurheilu ei ole yhtään sen helpompaa, kuin nuortenkaan urheilu.  Vastuksia on enemmän esim. ikä, vaivat ja nuorempien vähättely.  

Aina kannattaa liikkua ja lukea jos ei nyt niin täysillä kuin tässä kirjassa niin omien voimien mukaan.

Anne Friedin ajatuksia

 Sanat kuin kosketus, Anne Friedin ajatuksia, toimittanut Harri Markkula.  Anne Fried oli aivan varmasti lämmin ihminen.  Ajatteleva ja ihmismyönteinen.  Vaikka olisi mitä mieltä uskonnosta ja uskomisesta niin ihmisten auttaminen elämässä ja kuoleman kohtaamisessa voisi ottaa oppia hänen tavastaan ajatella asioita.

En ole lukenut hänen teoksiaan tai kuunnellut haastatteluja.  Tämä kirja kokoaa haastattelujen kirkkaimpia ajatuksia.  Eräässä lehtihaastattelussa hän sanoi näin:

"Kaikki riippuu siitä, tahtooko ihminen vielä olla elossa ja luoda jotain.  Jos hän todella tahtoo, se on kyllä mahdollista,"  Lehtihaastattelu 1997

Olen samaa mieltä.  Elämä loppuu silloin kun loppuu, sitä ennen hän on elossa.  Kaikilla on jotain annettavaa tässä elämässä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Fried

 Anne Fried ehti tehdä pitkässä elämässään paljon asioita.  Hän koki paljon, mutta säilyi ihmisenä.  

Lainaan tähän vielä yhden ajatuksen:

"Haluan oppia jotain uutta joka päivä ja toimia niin, että jokin hyvä asia toteutuu jonkun ihmisen elämässä.  Silloin päiväni on saanut merkityksen.  Ellei niin tapahdu, päivä on ollut tyhjä.  Jokin pieni, merkityksettömältä näyttävä asia voi olla tärkeä toiselle ihmiselle - ja samalla myös minulle"  Keskusteluja 1998

Koko kansan presidentti

 Presidenttiä valittaessa hänen odotetaan olevan koko kansaa edustava voima.  Ei puolta, ei neljännestä vaan ihan koko kansaa edustava ja puoltava presidentti.  Suomella tällainen mielestäni on.  Ainakin pyrkii olemaan.  Ainahan ei kaikkia voi miellyttää.

Usa:lla ei ole.  Trump on varmaan historiaan riitaisin ja omahyväisin presidentti.  Hän haluaisi olla diktaattori, kuten naapurissamme Venäjällä, vähän kauempana Kiinassa, Pohjois - Koreassa ja monissa Afrikan maassa.

Mistä näitä diktaattoreita nousee aina vaan.  Kansa on heidät valinnut.  Liian myöhään huomataan, mitä on tullut tehdyksi.  Heitä nostavat ylöspäin valtaa hamuavat, jotka haluavat itsekin edes hiukan valtaa tai rahaa.

Tavallisella ihmisellä ei ole kuin yksi ääni, jolla voi vaikuttaa.  Se on tärkeä.  Luottamuksen ääni, jonka antaa sille henkilölle, jonka uskoo pitävän lupauksensa.

Ihminen on heikko vaikutuksille.  Hänet voi puhua kannattamaan asioita lupailuilla, lahjuksilla tai kehumalla.

Toivon eläväni niin kauan, että Venäjä lopettaa sotimisen, Trump pyyhkäistään ulos Valkoisesta talosta, Pohjois - Korean ihmiset vapautuvat, Kiina ja Israel lopettavat laajenemisen.  Toive voi olla uskomaton, mutta ei mahdoton.

Naisten aika

 Venäläisiä romaaneita ei ole suomennettu enää samassa määrin, kuin ennen.  Tunnetusta syystä.  Tämäkin romaani, jonka luin, on suomennettu 2018.  Jelena Tsisovan Naisten aika.  Yksinhuoltajan tytär Suzanna ymmärtää puheen, mutta ei puhu.  Hän kommunikoi piirtämällä.  Äiti Antonina käy töissä ja Suzannaa hoitaa kolme vanhaa naista.  

Kirja kertoo venäläisestä, tavallisten ihmisten elämää vanhaan aikaan.  Kaikesta on puutetta, jonotettava on kaikkea.  Ruokaa, asuntoa ja televisiota.  Televisiosta on iloa Suzannalle, jota ei ole päästetty tarhaan pilkkaamisen pelossa. 

Kirja on mielenkiintoinen historiankin valossa.  Ei ole ollut helppoa Venäjän ihmisillä silloin, kuten ei nykyäänkään.  Tavallinen ihminen kärsii aina vallapitäjien oivalluksista.  

Kirjailija Jelena Tsisova on palkittu Venäjän merkittävämmällä kirjallisuuspalkinnolla Bookerilla.  

Kirjailjat eivät saa kirjojaan esiin mualla, kuin omassa maassaan.  Ainoastaan muualla asuvat.  Sananvapaus kärsii.

Posti ja postin kulku

 Olen ennenkin kirjoittanut postista mielipiteeni, eivätkä ne aina ole olleet hunajaisia.  Ymmärrän, että kaikki maksaa, mutta tuntuu, että postin kulku on joka vuosi aina kalliimpaa, hankalampaa ja melkein mahdotonta.  Tilatut postit vielä jaetaan  ajallaan.  Oma lähettäminen vain on kallistunut ja hidastunut. Lähetän kortteja vuosittain yli sata.  Se johtuu harrastuksestani postcrossingista.  

Olen sitä harrastanut nyt muutaman vuoden ja muuallakin tuntuu postin kulku hidastuvan.  Muutama päivä sitten sain kortin Kiinasta.  Se oli ollut matkalla 100 päivää.  Tilatut paketin tulevat sieltä päin muutamassa päivässä, mutta kortin lento kesti siis sata päivää.  Joskus kortit hukkuvat kokonaan.  Ei pelkästään kaukomailta lähetetyt vaan Euroopastakin. Korttien lajittelu on monessa maassa jo koneistettu ja kadonnut kortti voi olla repaleisena jossain lattialla. 

Monet postcrossingin harrastajat ovat jatkaneet vaikeuksista huolimatta monen monta vuotta.  Jotkut ovat saaneet ja lähettäneet 10000 korttia.  Meitä on monta sataa tuhatta.

https://www.postcrossing.com/

Useat ihmiset haluavat joskus saada kortteja joltakin.  Toiset keräilevät kortteja. Jotkut haluavat kuulla ihmisistä muualta.

Koitan melkein aina  lähettää jotain mukavia kuvia Suomesta.  Asioista joista itsekin pidän.  Se alkaa vain olla välillä hankalaa.  Postimaksut kortteihin tulevat aika kalliiksi.  

Kortit voivat olla vanhoja, mutta kelpaavat lähettämiseen.  Tärkeintä on tietenkin ajatus, haluan ilahduttaa saajaa.  Joudun välillä etsimään kortteja monesta paikasta.  Koitan nekin ostaa jostain halvemmasta paikasta. Nekin ovat kallistuneet,  mutta eivät niin paljon kuin postimerkit.

Suomen luontoakin on joskus mukava esitellä.  Ei ole pakko lähettää juuri sellaista korttia, kuin halutaan.  Saa lähettää oman suosikkinsa.  

Posti on vanha laitos enkä haluaisi sen pysähtyvän ja korttien lähettämisen loppuvan.