Suomalaiset komediat

 

Suomalaiset osaavat tehdä suomalaisia huvittavia komedioita.  Ainakin ovat osanneet aiemmin.  Suomalaisten vuosikymmenien huumoripitoiset elokuvat istuvat lujasti muistoissani, varmaan monen muunkin.   Niitä katsotaan uusintoina televisiosta ja tallenteina.  Joskus katson niitä kokonaan, toisinaan hauskempia kohtia pätkinä.  

Toiset repliikit ja roolisuoritukset ovat niin syvälle iskeytyneet aivojen poimuihin, että en koskaan halua mennä esim. kesäteattereihin katsomaan näitä moneen kertaan katsottuja.  Ei niitä voi esittää kukaan paremmin.

Muutamia mainitakseni:

Siunattu hulluus

Aapelin ( Simo Puupponen) kirjoittama ja Rauni Mollbergin ohjaama  komedia.  

Kaksi vanhempaa veljestä  lähtevät viemään nuorempaa veljestä Elmeriä, heidän mielestään hullua, hullujen huoneelle.  Kaikenlaisia sattumuksia tapahtuu matkan varrella. Mukana Suomen selkeäpuheisempia näyttelijöitä oleva Topi Tuomainen, jörö johtajahahmo Mikko Nousiainen ja Elmeriä näyttelevä Martti Kuosmanen.  Totista porukkaa, mutta saa katsojassa aikaan naurun hörähdyksiä.

Katsastus

Joni Skiftesvikin  kirjoittama ja Matti Ijäksen ohjaama kulttielokuvanakin mainittu.  Huippunäyttelijät Vesa Vierikko, Sulevi Peltola, Kaija Pakarinen ja Leojokelamainen Markku Maalismaa.  Pienet repliikit: Pikku vikoja, helppo korjata. 

Totisessa suorittamisessa on monta tasoa.  Velikultamaista venkoilua ja vähän moitettakin seassa.  

Suuresti ihailemani Heikki Turusen päästä ja kynästä ovat lähtöisin: 

Simpauttaja  ja Kivenpyörittäjän kylä

Simpauttaja on Veikko Kerttulan ohjaama.  Ahti Kuoppalan roolisuoritusta on vaikea unohtaa.  Pekka Rätykin saa kunniamaininnan.  Maaseudun tyhjeneminen on vahvasti läsnä.  Samoin kuin Kivenpyörittäjän kylässäkin.  Markku Pölösen ohjaama.

Martti Suosalo, Henriikka Andersson ja Pertti Koivula.  Häissä on koko kylän tavallisemmat ja erikoisemmat häävieraat.  Juodaan ja juhlitaan.  Pertti Koivula on kylän komeljanttari, muka soittaja ja ilon tuottaja, ainakin katsojalle.

Ei kannata unohtaa 1960 - luvulla tehtyä Komisario Palmun erehdys elokuvaa, jonka olen katsonut myös monta kertaa. Mika Waltarin kirjoittama ja Matti Kassilan ohjaama elokuva. Vakavasta aiheesta saa rattoisan elokuvan.  Mukana Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela.. 

Näissä täytyy mainita, että kaikki ovat kirjailijoiden kirjoittamia Niitä on vatkattu moneen kertaan ensin kirjailijoiden päissä.  Niitä ovat jatkojalostaneet käsikirjoittajat ja ohjaajat.  Näyttelijät ovat tuoneet oman osaamisensa. On saatu vuosikymmeniä eläviä elokuvia.

En voi olla vielä mainitsematta kauhukomediaa Kuutamosonaattia, josta juuri menehtynyt Kari Sorvali sai Jussi - palkinnon pääosasta.

Paljon varmaan tehdään hyviä ja hauskoja elokuvia, mutta harvoja ihmiset muistavat vuosikymmenien jälkeen.  Englantilaisilla on varmaan samanlainen huumorintaju, kuin suomalaisilla.  Ei kai Neil Hardwick ja Jussi Tuominen olisi muuten saaneet läpi Tankki täyteen.  Sisko ja sen veli ja Reinikaista suomalaisten sydämiin.

Poika

 Rakastetun lapsen kuolema sekoittaa pienen perheen elämän tyystin.  Siitä ei selviä isä, ei äiti eikä pojan isoisä.  Fernando Aramburu on kirjoittanut sydäntä särkevän kertomuksen  Poika.  Kipu menee syvälle.  Räjähdysonnettomuus, jossa kuolee  50 lasta.  Heistä yksi on 6 vuotias Nuco.   

Hän ei jää unohduksiin.  Haudalla usein vieraileva isoisä alkaa olla harhainen ja pitåå puolitosissaan Nucoa hengissä olevana.  Hän kärsii Nucon kuolemasta suuresti.  Kaikki läheiset kipuilevat kuka mitenkin.  Perheen ainoa lapsi on odotettu ja kaivattu.  Lapsi oli toiveiden täyttymys.  Lasta ei voi korvata.

Aramburu on kirjoittanut tositapahtumiin perustuvan ihmisiä järkyttäneen tapahtuman yhden perheen kohtalosta.  Aina vanhemmat ovat peloissaan lapsen puolesta.  Yleensä ei tapahdu mitään vakavaa.  Toisinaan sattuu ja se rikkoo ihmisen sielun.

En tiedä kuinka monta kirjaa Aramburulta on suomennettu, muutama kuitenkin.  Kannattaa lukea hänen muitakin kirjojaan.

Kirjastot ovat lukemista tukevia

 Kirjostojen sivulta saa monenlaista tietoa.  Minä käytän sivua lähinnä kirjojen varaamiseen ja kirjan laina-ajan jatkamiseen jos se on mahdollista.  Kirjastot ovat tiukentaneet kaikkia käytäntöjä.  Vielä voi kirjan laina-aikaa pidentää monta kertaa jos sitä ei ole varattu.  Myöhästymissakkoja on nostettu.  

Kirjasto, jossa käyn eniten on Porin pääkirjasto.  Sieltä olen saanut hyvää palvelua.  Kirjoja sieltäkin joutuu usein tilaamaan, koska määrärahat ovat pienentyneet.  Tällä hetkellä on tilauksessa kaksi kirjaa.  Seutukirjaston avulla pystyn lainaamaan myös mökkipaikkakuntani kirjastosta.

https://satakirjastot.finna.fi/

Katselin omaa lainaushistoriaani, jota on kerätty sivun mukaan vuodesta 2018 asti.  Lainauksia minulla oli 1884.  Siinä on osittain kumppanin lukemia kirjoja ja katselukirjoja.  Katselukirjat ovat harrastuksiini liittyviä esim puutarha ja liikuntakirjoja.  Aikamoinen määrä kuitenkin.  Moni ihminen ei lue melkein mitään.

On sääli, että moni kirjasto on vain tilattujen kirjojen hakemista varten typistetty tila.  Pienet kirjastot on lopetettu.  Ei ihme, että lukutaito on huononemaan päin.

Omistakin kuvastoista löytyy yllätyksiä.  En muistanut, että olen lukenut yhden lasten runoni videolle.Se on ensimmäisestä kirjastani Kissanunta. Ehkä en ole paras lukija muille, mutta itselleni paras ja ehkä kauan sitten lapselleni, jolle luin paljon.

Mökille reissaaminen stressaa

 Mökille mennään yleensä monta kertaa kesässä jos ei olla siellä koko kesää.  Me emme ole.  Melkein joka kerta voi olla kaaosta. Toisinaan kun menee ihan hyvin, silti takaraivossa jyskyttää, mitä olen unohtanut.  Aina yleensä unohtuu jotain, vaikka tavarat laittaisi   edellisenä päivänä valmiiksi.

Se voi olla ruokiin tarvittava ainesosa tai joku muu tärkeä. Kaikki kotona oleva pitää käydä läpi.  Pakastimen ja jääkaapin   ovet pitää tarkistaa. Valot pois vessasta, ikkunat kiinni.  Yhden kerran meiltä jäi takaovi auki kolmeksi päiväksi.  Onneksi kissan häkki oli lukossa, jonne ovi vie.

Moka on kuulemma lahja, mutta ei näissä asioissa.  Kahvinkeittimen takia ollaan palattu varmistamaan.  Ihan turha homma, sehän sammuu jonkin ajan kuluttua.

Kissaa ei olla unohdettu ottaa mukaan, vaikka haluttaisi, se kun ei pidä autoilusta.  Kaikki mahdollinen tulee koppaan.  Oksennuksesta  ulosteeseen.  Haju on välillä melkoinen.  Eläinlääkäri väitti kissan tottuvan autoiluun.  Nyt on mennyt 10 vuotta, ei ole tottunut.

Sen tiedän, ettei minusta tule alkoholistia.  Marketissa edellisenä päivänä ajattelin ostaa pari tölkkiä olutta.  En muistanut, korjasin asian lähikaupassa.  Seuraavana aamuna matkalla mökille, en ollut huomannut ottaa niitä jääkaapista mukaan.  Vichypullot tuli sentään mukaan.

Onneksi käymme mökillä vai kesäkauden.  Saa rauhoittua  kotona.  Sielläkin välillä unohtelee, mutta ei ole niin pitkä matka hakureissulle.

                

Tiima

 Herttainen, surullinen ja vähän väkivaltainenkin tarina vanhenemisesta ja parisuhteesta.  Alma on jäänyt yksin ja alkaa keriä elämäänsä, sen minkä muistaa.  Vanha, yksinäinen ja pelokas.  Ane Riel on kirjoittanut sydämeen käyvän kertomuksen Almasta ja hänen miehestään kelloseppä Otosta.

Kirjasta käy ilmi, että Otosta tulee vanhetessaan vihainen vanha mies.  Alma koittaa selvitä.  Dementia tappaa vähitellen.  Alma saa vielä pieniä onnenhetkiä ennen kuolemaa.  

Olisi mielenkiintoista tietää miksi toiset ovat iloisia loppuun saakka ja toiset eivät.  Tässä kertomuksessa ei ole muita ulkopuolisia, jotka välittäisivät, kuin naapurin pieni poika, joka tuo ilonhetkiä Almalle.

Suosittelen lukemaan kaikkien, joilla on vanhemmat tai ovat itse vanhoja.  

Ennustaminen ei ole totuus

 Tulevaisuutta ei voi kukaan ennustaa täydellisesti.  Toivoa voi aina.  Rauhallisempaa maailmaa, täysipäisiä johtajia, viisautta talouden eteenpäin viemiseksi, luonnon suojelua ja montaa muuta asiaa.  Lista on loputon, asiat vain muuttuvat vastaajan mukaan.

Joku kokee pörssin paksuuden antavan kaiken, toinen taas kaipaa saavansa vatsansa täyteen edes joka toinen päivä.  Kaikki maailman ihmiset elävät epävarmaa aikaa.  Sodan uhka saa lähialueilla tekee elämän haavoittuvaksi.  Toiset uskaltavat elää niin kuin ennenkin.  Ei piiloutuminen paljon autakaan.  Pommi voi osua suoraan kotitaloon, kuin nyt Ukrainassa.

Toivon totisesti, ettei meidän pienenä maana tarvitsisi joutua sotaan niin kuin aikaisemmat sukupolvet.

Kide-sarja

 Ensimmäinen kirja sarjasta, Alec.  Olen lukenut kaikki Arttu Tuomisen kirjat, enkä silti tiennyt mihin tämä kirja minut vie.  Ollaan pysytelty paljon Porin seudulla ja kyllä tästäkin ainakin yhden henkilön kytkös löytyy Porista.  Tämä vie kauas Lappiin, Sallaan, jossa ollaan rajavartioiden töiden tuoksinassa ja salakuljetuksessa.  KIrja on mielestäni yllätyksellinen ja vauhdikas.

Pääosassa ovat rajavartija Sami Aho ja hänen perheensä.  Erityisesti tytär Liina Aho, joka omaa erityisiä taitoja.  Hän ei ole mikään tavallinen tytär.  

Huumeita, murhia ja petoksia sisältävä kirja voisi olla kansainvälistä rikoskirjallisuutta  ja sitä se voi ollakin.  Hyviä kirjoja ei ole koskaan liikaa.

Kirja on siis ensimmäinen osa trilogiasta.  Odotan jännutyksellä seuraavaa kirjaa.  Pitääpä laittaa rilaukseen.  Tätäkin kirjaa odotin kauan ennen kuin sen käsiini sain.

Rikoskirjallisuudesta pitäviä pidetään välillä outona.  Pelkät rakkausromaanit eivät minua kiinnosta.  Dekkareista ja rikoskirjallisuudestä löytyy kaikkea romantiikasta murhaan.  Kaikki ne ovat ihmisen tunteita.