Kirjat alkavat olla ongelmajätettä. Lainaan itse luettavani enimmäkseen kirjastosta, mutta jotenkin vain kirjat kokoontuvat omistukseeni. Säilytän ja keräilen niitä omaksi ilokseni. Toisinaan on luovuttava joistakin, silloinkin katson vielä pitkään ennen kuin vien pois. Niitä on säilötty kaappeihin, hyllyihin, varastoon, aittaan ja aitanvintille. Kirjat ovat mielestäni kauniita vanhanakin. Joskus niitä on mukava selata. Tietokirjoistakin löytyy vielä tietoa, ehkä vanhaa, mutta kuitenkin. Tietokirjasarjoista osa on vaan pelastettu hävitykseltä.
Arvokkaita kirjani eivät ole, kuin minulle ja ehkä puolisolle. Niitä on haalittu kirpputoreilta, sukulaisten luota, kirjastojen poistoista ja omista ostetuista ja lahjaksi saaduista. Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Ne ovat turva ja suoja ulkopuolta vastaan.
Välillä täytyy kiertää kirjamyynnit kaukaa, ettei taas kassi ole pullollaan kirjoja. Yhdestä huutokaupasta toimme kottikärryllisen kirjoja mukanamme. Välillä se ärsyttää itseäkin. Olen ehkä hamsteri luonnoltani. Voi näillä ehkä kerran saunan lämmittää. Tosin siihen ei ole tarvetta. Polttopuita on enemmän, kuin kirjoja. Se on kuitenkin eri juttu.
Kirjasarjoja myytiin vielä vuosikymmeniä sitten paljon ja meille niitä sarjoja tuli joitakin. Tallellahan nekin ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti