Kirjoitan, siis olen olemassa. Kirjoitus on taito, jota ei hallitse jos kirjoittaminen jää pitkäksi aikaa tauolle. Kiinnostavaa kerrontaa on vaikea tehdä tuosta noin vaan. Sitä pitäisi pohtia, käännellä ja väännellä. Ainakaan minä en pysty enkä osaa päässäni pyöritellä juonta edestakaisin. Minun pitää nähdä se paperilla tai tietokoneen näytöllä, jotta en unohda mitä olen miettinyt.
Yritän nyt tämän blogin kautta saada jotain aikaiseksi. Voin kirjoitella runoja, ajatelmia, kertomuksia, mielipiteitä tai lukemieni kirjojen herättämiä tunteita ja ajatuksia.
Pidän kovin loppusointuisista runoista. Ne ovat minulle, kuin ristkon täyttämistä. Tässä yksi pieni näyte.
Hiivin iltaan
hämärään
villasukat
sykkyrään
lämmön tunnen
virtaavan
takkatulet
loimuu vaan.
Olen julkaissut omakustanteina lastenrunoja ja satuja. Pari kirjaa on sisältänyt ajatelmia. Ne eivät ole olleet menestyksiä. Harvoin ovat. Ne ovat olleet kuitenkin minulle tärkeitä kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti